keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä

En kovinkaan mielelläni nauti ns. pakkolukemisesta, mutta kurssin ohessa(jälkeen) se oli pakko tehdä. Kirjaksi valitsin Leijat Helsingin yllä, koska se oli nimiehdotuksista paras. Kirja kertoo suomenruotsalaisen Bexarin perheen vaiheista. Perheeseen kuuluvat liikemies-isä Henrik, kotiäiti Benita ja lapset Dani, Marina ja Riku. Sotalapsena Ruotsissa ollut isä on päässyt maineeseen ja menestykseen kiinni, koska hän meni naimisiin varakkaan perheen tyttären kanssa. Vaatimattomista oloista lähtenyt Henrik yrittää toitottaa lapsilleen, että ylöspäin kipuaminen ja menestys on tärkeää, mutta huonoin tuloksin.

Mielestäni tärkein asia, joka tekstistä nousi pinnalle oli perheen väliset suhteet ja varsinkin lapsiin keskittynyt ns. syrjintä. Kirjan keskeisiä teemoja on rahan ja menestyksen yliarvostus, joka leimaa toisenlaisen tien valinneet tai huonosti menestyneet aina luusereiksi.

Jos kirjaa pitäisi jollakin tapaa arvostella, niin itse vähän romaaneja lukeneena antaisin arvosanaksi 3/5.

Kaik yhes koos...

Tätä voisin jatkaa loputtomiin. Kaikkien kokemuksista löytyy myös ennennäkemättömiä ja samalla sekaisen oloisia tunteita. Näin kävi myös vanhalle ystävälleni. Hän kuuli setänsä menehtyneen syöpään, eikä osannut mitenkään reagoida tähän tietoon, koska he eivät olleet nähneet toisiaan moneen vuoteen. Juhalle soitettiin ja kerrottiin lepoon laskemisesta ja muistotilaisuudesta. Juha otti asian hyvin vastaan, eikä häntä asain rauhattomuus ja synkkyys lannistanut.

Musta kuosi imi lähes tulkoon kaiken viimeisenkin valon mitä huonokelisenä syystalvena oli. Matka taittui nopeasti autolla, eikä vieläkään Juha tuntenut minkäänlaista ikävää. Hän nousi autosta ylös ja samalla tarttui se T-luu pihvin kokoinen pala kurkkuun. Hiljaisuus ja värjöttävä ilmapiiri hautausmaalla antoi osviittaa tulevasta. Juha ei ei nähnyt ympärillä mitään mitään muuta, kuin surua ja kaipausta.

Seremonia alkoi siitä, kun kanttori aloitti soittamisen synkällä virrellä. Juhan silmät vetistyivät. Tyynestä tulikin yht' äkkiä myrsky. Papin puheen aikainen niiskutus ympäri kappelia toi kammottavan ja kuolettavan fiiliksen. Juhan suusta tuli hiljainen mietelause: "Miten joku jota ei koskaan ajattele, voi saada lähtiessään aikaiseksi tällaisen olotilan?"

Juha alkaa miettimään entisiä tunntilojaan.

"Miksi tämän elämän pitäisi olla niin idiootti-varmaa ja kaiken pitäisi sujua täydellisesti?"
Minua ottaa päähän kaikki stereotypiat hyvästä ja mahtavasta elämästä. Miksi istun tällä tuolilla ja suunnittelen oman kuolettavan ohjelmanumeroni kulkua. Tämän oman elämän johtavassa asemassa oleminen on yhtä stressaavaa, kuin yrityksen toimitusjohtajana olo jonkun muun elämässä. Miksi juoda tätä verenpunaista punaviiniä, kun samaan aikaan mielessä välähtelee kuvia viimeisestä voitelusta.

Ajattelen herkeämättä keinoa, jolla pääsisi parempaan olotilaan ja parempaan huomiseen. Ei tämä humalahakuisesti nautittu halpa punaviini ainakaan paranna sitä mielentilaa, joka on jo syntyjään läpeensä synkkä. Kaikkea on tullut kokeiltua, eikä niistä saa muuta, kuin päänsä sekaisin. Lääkkeitä ja viinaa voisi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta todellisuudessa siitä voi vielä joutua heräämään. Käsieni suonet pullistelevat iloisesti ja kutsuvasti, mutta sekin on jo elokuvissa nähty, kuinka epävarma keino se on. Asun seitsemännessä kerroksessa, eika parvekkeellani ole korkeaa kaidetta. Hyppy tuntemattomaan olisi erilainen ratkaisu. Mielessäni taas kehittelen kauhukuvia järkyttyneistä ihmisistä, pienen punaisen lammikon vieressä, jonka päältä on neliraajahalvauksen saanut tuntematon miespuolinen henkilö kannettu punavalkoiseen autoon, jonka katolla vilkkuu siniset valot.

Suunnitteluni on jo päässyt siihen vaiheeseen, että voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä mikä on hyvä, helppo ja mielekäs tapa lähteä uudelle matkalle. Totuus on se mitä haluan sen olevan. En ole nähnyt eläviä olentoja yli kolmeen viikkoon. Eihän niitä tietenkään näe kolmen seinän sisältä, vaikka neljäntenä seinänä koreilee parveke. Ajatukseni juoksu hapuilee malttamattomana alakerrassani sijaitsevaan eräliikkeeseen. "Miksen jäänyt armeijaan töihin, niin olisi kaikki valta omassa vyökotelossa, josta sen saisi nopeasti muutettua oman käden oikeudeksi."

Olen jo päätökseni tehnyt, en jaksa enää odottaa. Valutin kylpyammeeni täyteen vettä. Päätin kokeilla sekalaista teorioiden summaa. Otin äsken neljä unilääkettä, jotta nukkuminen sujuisi sulavasti ilman keskeytyksiä ja herääminen tapahtuisi täydellisen erilaisessa maailmassa.
Hyvää yötä ja parempaa huomista...

Juha hätkähtää, kun ryppyisten ja roikkunahkaisten ihmisten kasvot välähtelevät lähikuvina Juhan silmissä. Urkujen johtamat virret kuulostavat taukoamatta keskitysleirin porttien sisältä kaikuvilta avunhuudoilta, kun kidutuskammioissa pyövelit heilauttelevat valossa kiiltäviä metallisia työkalujaan. Ruumiista kulkeutuva mädäntynyt suolikaasun omainen haju täyttää koko kolkon kappelin. Juhaa oksettaa, kun hän miettii rottien järsimää ruumista arkussa, jota hän joutuu kantamaan raihnaisten puolituntemattomien ihmisten kanssa. Näistä vanhoista kanssaeläjistä näkee, haistaa ja lievästi jo maistaa tulevan kuoleman kolkuttelun.

Vanhaa, kulunutta puista arkkua kantaessaan, hikiset kuolinkääreitä muistuttavat olkahihnat alkavat painaa Juhan olkapäillä. Sydämen syke kuuluu vanhusten suonikohjujen läpi, kiivaana kuoleman rumpujen soitantana. Ruumis painaa ja arkku alkaa tuntua lautalta, jota kuusi Kuolemaa soutaa lauttureina yli virran. Vinkuvat kärryt jätettiin tarkoituksella jo kappelin autioituneeseen ja pimeään eteiseen. Mädäntynyt haju on pistävämpi, kuin ennen. Kuolleiden kaartin laskiessa ruumista liinat painavat ja kuvainnollisesti ruoskivat Juhan olkapäätä vereslihalle. Mustiin huntuihin somistautuneet naiset näyttävät lautturin julmilta kätyreiltä, joiden silmistä valuu kyyneleitä, jotka näyttää tumman pitsin läpi perkeleen punaisilta verivanoilta. Juha on lupautunut lukemaan ruonon setänsä muistolle ja on hänen vuoronsa:

Syvyys,

kaiku vaihtaa muotoa,
kuin valo puskisi,
läpi pimeän katteen.

Ei enää kauan,
pian on kaikki pimeys,
muuttunut kirkkaudeksi,

Liike hidastuu äärimmäisyyksiin,
mittarin värähtely hiipuu,
välimatka painaa,
kun paine tasautuu.

Seisaus,
ei liikettä.

Matka on kuljettu


"Miten hienolta tuntuukaan, kun tämä seremonia on ohi?": Ajatteli Juha. Setä pääsee paremmille pelloille, pilvien reunoille niittämään kultaista satoa. Nyt on hautajaissaattue siirtynyt muistotilaisuuteen muistelemaan, kuinka hienoja asioita ovat kokeneet pois nukkuneen kanssa. Iloiset virret pauhaa ja tilaisuus on muutenkin paljon rennompi ja ihmiset hyvätuulisia.

Juha miettii, että miten kaikki voi muuttua noin synkästä näin valkeaksi. Surun kyyneleet muuttuivat iloisiksi. Kuin uutena ihmisenä, Juha lähtee kävelemään pois tilaisuudesta kaunis hymy kasvoillaan.

Kaunista tekstiä

"Miten hienolta tuntuukaan, kun tämä seremonia on ohi?": Ajatteli Juha. Setä pääsee paremmille pelloille, pilvien reunoille niittämään kultaista satoa. Nyt on hautajaissaattue siirtynyt muistotilaisuuteen muistelemaan, kuinka hienoja asioita ovat kokeneet menehtyneen kanssa. Iloiset virret pauhaa ja tilaisuus on muutenkin paljon rennompi ja ihmiset hyvätuulisia.

Juha miettii, että miten kaikki voi muuttua noin synkästä näin valkeaksi. Surun kyyneleet muuttuivat iloisiksi. Aivan, kuin uutena ihmisenä, Juha lähtee kävelemään pois tilaisuudesta kaunis hymy kasvoillaan.

maanantai 11. helmikuuta 2008

Rumaa tekstiä

Nyt ryppyisten ja roikkunahkaisten ihmisten kasvot välähtelevät lähikuvina Juhan silmissä. Urkujen johtamat virret kuulostavat taukoamatta keskitysleirin porttien sisältä kaikuvilta avunhuudoilta, kun kidutuskammioissa pyövelit heilauttelevat valossa kiiltäviä metallisia työkalujaan. Ruumiista kulkeutuva mädäntynyt suolikaasun omainen haju täyttää koko kolkon kappelin. Juhaa oksettaa, kun hän miettii rottien järsimää ruumista arkussa, jota hän joutuu kantamaan raihnaisten puolituntemattomien ihmisten kanssa. Näistä vanhoista kanssaeläjistä näkee, haistaa ja lievästi jo maistaa tulevan kuoleman kolkuttelun.

Vanhaa, kulunutta puista arkkua kantaessaan, hikiset kuolinkääreitä muistuttavat olkahihnat alkavat painaa Juhan olkapäillä. Sydämen syke kuuluu vanhusten suonikohjujen läpi, kiivaana kuoleman rumpujen soitantana. Ruumis painaa ja arkku alkaa tuntua lautalta, jota kuusi Kuolemaa soutaa lauttureina yli virran. Vinkuvat kärryt jätettiin tarkoituksella jo kappelin autioituneeseen ja pimeään eteiseen. Mädäntynyt haju on pistävämpi, kuin ennen. Kuolleiden kaartin laskiessa ruumista liinat painavat ja kuvainnollisesti ruoskivat Juhan olkapäätä vereslihalle. Mustiin huntuihin somistautuneet naiset näyttävät lautturin julmilta kätyreiltä, joiden silmistä valuu kyyneleitä, jotka näyttää tumman pitsin läpi perkeleen punaisilta verivanoilta.

maanantai 28. tammikuuta 2008

Oman kokemuksen etäännytys

Tätä voisin jatkaa loputtomiin. Kaikkien kokemuksista löytyy myös ennennäkemättömiä ja samalla sekaisen oloisia tunteita. Näin kävi myös vanhalle ystävälleni. Hän kuuli setänsä menehtyneen syöpään, eikä osannut mitenkään reagoida tähän tietoon, koska he eivät olleet nähneet toisiaan moneen vuoteen. Juhalle soitettiin ja kerrottiin lepoon laskemisesta ja muistotilaisuudesta. Juha otti asian hyvin vastaan, eikä häntä asain rauhattomuus ja synkkyys lannistanut.

Musta kuosi imi lähes tulkoon kaiken viimeisenkin valon mitä huonokelisenä syystalvena oli. Matka taittui nopeasti autolla, eikä vieläkään Juha tuntenut minkäänlaista ikävää. Hän nousi autosta ylös ja samalla tarttui se T-luu pihvin kokoinen pala kurkkuun. Hiljaisuus ja värjöttävä ilmapiiri hautausmaalla antoi osviittaa tulevasta. Juha ei ei nähnyt ympärillä mitään mitään muuta, kuin surua ja kaipausta.

Seremonia alkoi siitä, kun kanttori aloitti soittamisen synkällä virrellä. Juhan silmät vetistyivät. Tyynestä tulikin yht' äkkiä myrsky. Papin puheen aikainen niiskutus ympäri kappelia toi kammottavan ja kuolettavan fiiliksen. Juhan suusta tuli hiljainen mietelause: "Miten joku jota ei koskaan ajattele, voi saada lähtiessään aikaiseksi tällaisen olotilan?"

Henkilöhahmo

"Miksi tämän elämän pitäisi olla niin idiootti-varmaa ja kaiken pitäisi sujua täydellisesti?"
Minua ottaa päähän kaikki stereotypiat hyvästä ja mahtavasta elämästä. Miksi istun tällä tuolilla ja suunnittelen oman kuolettavan ohjelmanumeroni kulkua. Tämän oman elämän johtavassa asemassa oleminen on yhtä stressaavaa, kuin yrityksen toimitusjohtajana olo jonkun muun elämässä. Miksi juoda tätä verenpunaista punaviiniä, kun samaan aikaan mielessä välähtelee kuvia viimeisestä voitelusta.

Ajattelen herkeämättä keinoa, jolla pääsisi parempaan olotilaan ja parempaan huomiseen. Ei tämä humalahakuisesti nautittu halpa punaviini ainakaan paranna sitä mielentilaa, joka on jo syntyjään läpeensä synkkä. Kaikkea on tullut kokeiltua, eikä niistä saa muuta, kuin päänsä sekaisin. Lääkkeitä ja viinaa voisi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta todellisuudessa siitä voi vielä joutua heräämään. Käsieni suonet pullistelevat iloisesti ja kutsuvasti, mutta sekin on jo elokuvissa nähty, kuinka epävarma keino se on. Asun seitsemännessä kerroksessa, eika parvekkeellani ole korkeaa kaidetta. Hyppy tuntemattomaan olisi erilainen ratkaisu. Mielessäni taas kehittelen kauhukuvia järkyttyneistä ihmisistä, pienen punaisen lammikon vieressä, jonka päältä on neliraajahalvauksen saanut tuntematon miespuolinen henkilö kannettu punavalkoiseen autoon, jonka katolla vilkkuu siniset valot.

Suunnitteluni on jo päässyt siihen vaiheeseen, että voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä mikä on hyvä, helppo ja mielekäs tapa lähteä uudelle matkalle. Totuus on se mitä haluan sen olevan. En ole nähnyt eläviä olentoja yli kolmeen viikkoon. Eihän niitä tietenkään näe kolmen seinän sisältä, vaikka neljäntenä seinänä koreilee parveke. Ajatukseni juoksu hapuilee malttamattomana alakerrassani sijaitsevaan eräliikkeeseen. "Miksen jäänyt armeijaan töihin, niin olisi kaikki valta omassa vyökotelossa, josta sen saisi nopeasti muutettua oman käden oikeudeksi."

Olen jo päätökseni tehnyt, en jaksa enää odottaa. Valutin kylpyammeeni täyteen vettä. Päätin kokeilla sekalaista teorioiden summaa. Otin äsken neljä unilääkettä, jotta nukkuminen sujuisi sulavasti ilman keskeytyksiä ja herääminen tapahtuisi täydellisen erilaisessa maailmassa.
Hyvää yötä ja parempaa huomista.

maanantai 21. tammikuuta 2008

Vaihto

Syvyys,

kaiku vaihtaa muotoa,
kuin valo puskisi,
läpi pimeän katteen.

Ei enää kauan,
pian on kaikki pimeys,
muuttunut kirkkaudeksi,

Liike hidastuu äärimmäisyyksiin,
mittarin värähtely hiipuu,
välimatka painaa,
kun paine tasautuu.

Seisaus,
ei liikettä.

Matka on kuljettu