maanantai 28. tammikuuta 2008

Henkilöhahmo

"Miksi tämän elämän pitäisi olla niin idiootti-varmaa ja kaiken pitäisi sujua täydellisesti?"
Minua ottaa päähän kaikki stereotypiat hyvästä ja mahtavasta elämästä. Miksi istun tällä tuolilla ja suunnittelen oman kuolettavan ohjelmanumeroni kulkua. Tämän oman elämän johtavassa asemassa oleminen on yhtä stressaavaa, kuin yrityksen toimitusjohtajana olo jonkun muun elämässä. Miksi juoda tätä verenpunaista punaviiniä, kun samaan aikaan mielessä välähtelee kuvia viimeisestä voitelusta.

Ajattelen herkeämättä keinoa, jolla pääsisi parempaan olotilaan ja parempaan huomiseen. Ei tämä humalahakuisesti nautittu halpa punaviini ainakaan paranna sitä mielentilaa, joka on jo syntyjään läpeensä synkkä. Kaikkea on tullut kokeiltua, eikä niistä saa muuta, kuin päänsä sekaisin. Lääkkeitä ja viinaa voisi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta todellisuudessa siitä voi vielä joutua heräämään. Käsieni suonet pullistelevat iloisesti ja kutsuvasti, mutta sekin on jo elokuvissa nähty, kuinka epävarma keino se on. Asun seitsemännessä kerroksessa, eika parvekkeellani ole korkeaa kaidetta. Hyppy tuntemattomaan olisi erilainen ratkaisu. Mielessäni taas kehittelen kauhukuvia järkyttyneistä ihmisistä, pienen punaisen lammikon vieressä, jonka päältä on neliraajahalvauksen saanut tuntematon miespuolinen henkilö kannettu punavalkoiseen autoon, jonka katolla vilkkuu siniset valot.

Suunnitteluni on jo päässyt siihen vaiheeseen, että voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä mikä on hyvä, helppo ja mielekäs tapa lähteä uudelle matkalle. Totuus on se mitä haluan sen olevan. En ole nähnyt eläviä olentoja yli kolmeen viikkoon. Eihän niitä tietenkään näe kolmen seinän sisältä, vaikka neljäntenä seinänä koreilee parveke. Ajatukseni juoksu hapuilee malttamattomana alakerrassani sijaitsevaan eräliikkeeseen. "Miksen jäänyt armeijaan töihin, niin olisi kaikki valta omassa vyökotelossa, josta sen saisi nopeasti muutettua oman käden oikeudeksi."

Olen jo päätökseni tehnyt, en jaksa enää odottaa. Valutin kylpyammeeni täyteen vettä. Päätin kokeilla sekalaista teorioiden summaa. Otin äsken neljä unilääkettä, jotta nukkuminen sujuisi sulavasti ilman keskeytyksiä ja herääminen tapahtuisi täydellisen erilaisessa maailmassa.
Hyvää yötä ja parempaa huomista.

4 kommenttia:

Anna-Emilia kirjoitti...

Hui!Aika raju tarina.Onko kyseinen henkilöhahmo aivan keksitty tapaus, vai löytyykö moinen ihan ystävä/tuttavapiiristäsi?

Laura kirjoitti...

Olipa hurja kuvaus epätoivoisesta ihmisestä. Hienoja sanavalintoja.

Susa kirjoitti...

Apua!! Nysse kuali. Jatkuukstää sit taivaassa:O

*onko hahmo töissä?

*mitä hän stressaa?

*onko hänellä ystäviä/ lapsia?

Marika PP kirjoitti...

Hei,

Raju tarina, joka on kuvattu hyvin uskottavasti. Et mässäile kuolemalla vaan keskityt yksityiskohtiin, jotka antavat tietoja luomastasi henkilöhahmosta, hienoa!

Hieno kohta: "En ole nähnyt eläviä olentoja yli kolmeen viikkoon. Eihän niitä tietenkään näe kolmen seinän sisältä, vaikka neljäntenä seinänä koreilee parveke. "

Välillä kirjoitat vähän liian suorasukaisesti ja turhan kankeasti. Huomaat kyllä lipsahdukset tyylissä, kun palaat tekstiisi uudelleen.